Miten asemat ja rahavirrat on mitattu

Newmanin kehikossa hyötyjäkartta on affiliaatioverkko (s. 60–61): toimijat liittyvät toisiinsa yhteisten jäsenyyksien kautta, samaan tapaan kuin yritysjohtajat hallituspaikkojen kautta. Verkko esitetään kaksijakoisena (s. 115–118). Toinen solmutyyppi on poliitikko ja toinen organisaatio, ja kaari on dokumentoitu sidos. Organisaatioiden väliin lisätään kartan rahavirta- ja omistuskaaret, joten verkossa on kaksi kerrosta (monikerroksiset verkot s. 118–121).

Projektio hävittää tietoa ja muuttaa jokaisen organisaation klikiksi (s. 117, 178). Keskeisyydet lasketaan siksi kaksijakoisesta verkosta, ja projektiota käytetään vain yhteisten jäsenyyksien laskemiseen. Kaikki sivunumerot ovat painetun laitoksen sivuja (Newman, Networks, 2. painos, Oxford University Press 2018).

Verkko on rakennettu organisaatiolähtöisesti samaan tapaan kuin Newmanin hallitusten lomittumisverkot (s. 61): ensin kartan organisaatiot, sitten niiden hallintoelimet, työntekijät ja vaalituen saajat. Lähteinä ovat Helsingin konsernijaoston päätökset, yhtiöiden ja säätiöiden omat sivut, Kelan, Kevan, Kuntaliiton ja Elon hallintoelinten pöytäkirjat ja palkkiotiedot, vaalirahoitusvalvonnan avoin data sekä Pro Markkinatalouden tuensaajalistat. Aineisto on haettu 29.10.2026.

Sidokset on jaettu neljään tasoon sen mukaan, kuinka suoraan raha kulkee kartan virrasta poliitikolle.

Palkkiotasot D.

Taitotalon ja Bravedon hallituspalkkioita sekä palkkoja ei julkaista.

Rajattu pois. SPR:n luottamustehtävät ovat palkattomia (taloussääntö § 22), joten SPR:n hallitus ja valtuusto eivät ole mukana. Sitran hallintoneuvosto ei ole mukana, koska Sitra ei ole rahavirran osapuoli. Vastaanotto- ja tulkkausyhtiöiden hallituksista (Kotokunta, Luona, Tulka, Hemcare, Babando, Semantix, Youpret) ei löytynyt poliitikkoja. Monetran hallitusten jäsenten poliittista taustaa ei saatu varmistettua. JHL:n ja PAMin kaltaiset liitot rahoittavat ehdokkaita, mutta ne eivät ole kartan toimijoita, joten niiden tuki ei ole mukana.

Mittausvirheet (Newman s. 276–281, 300).

• Puuttuvat kaaret. Eduskuntavaalien 2023 rahoitusdatasta saatiin luettua Helsingin, Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Ahvenanmaan vaalipiirit sekä osa Hämeestä. Kuntavaalien 2025 datasta saatiin luettua osa kunnista, mukaan lukien Espoo, Helsinki ja Vantaa. Helsingin sidonnaisuusilmoitukset eivät auenneet, joten esimerkiksi Stadin AO:n työntekijöinä olevat valtuutetut puuttuvat.
• Puuttuvat attribuutit. 14 henkilön puoluetta ei saatu vahvistettua. He ovat erillisessä taulukossa eivätkä ole mukana puoluemittareissa.
• Nimien yhdistäminen. Sama nimi eri lähteissä on yhdistetty yhdeksi henkilöksi. Ami-säätiön 2017–2021 puoluemerkinnät ovat taulukosta, jonka kohdistus säätiöön on päätelty, ja ne on merkitty epävarmoiksi.
• Näkyvyysvinouma. Pro Markkinatalous julkaisee tuensaajansa nimeltä, joten se näkyy verkossa suurimpana solmuna. Muiden tukijoiden sidokset näkyvät vain siltä osin kuin data oli luettavissa. Sama ilmiö näkyi Meren listassa: näkyvyys ja volyymi ovat eri paikoissa.
• Puoluejakauma tasolla 4 seuraa määrittelystä. Ammattiliitoista mukana ovat vain Lumon ja SATOn omistajaliitot.

Shelleyn työkalut muuttavat kartan kysymyksen. Hyötyjäkartta kysyi, kuka saa rahaa. Shelley kysyy, miten raha, päätösvalta ja toimeenpano kytkeytyvät niin, ettei osia voi enää kuvata erikseen, ja mikä solmu pitää kytkennän koossa.

Shelleyn kohde on rikollisuuden, korruption ja terrorismin kietoutuma. Tässä sovelletaan hänen työkalujaan, ei hänen kohdettaan. Kartan rahavirrat ovat laillisia, julkisia ja budjetoituja, eikä analyysi väitä kenenkään syyllistyneen rikokseen. Shelleyn oma taulukko 3.1a tekee rinnastuksen mahdolliseksi: perinteinen toimija kasvaa valtion mukana ja riippuu valtion sopimuksista ja palveluista (s. 106). Sama riippuvuus on tämän kartan aihe, laillisessa muodossa.

Kaikki kirjan sivunumerot ovat painetun laitoksen sivuja (Cambridge University Press 2014).